No mutta, se jää nähtäväksi kuinka usein painan "julkaise teksti"-nappulaa. :)
Nyt mulla on kiva aihekin jo valmiina mistä ajattelin kirjoittaa, ja "koristella" tekstiä myös monilla kuvilla..
Eli siis, meidän perhe lähti melkein kaksi viikkoa sitten ajamaan kohti Vilppulaa, missä meitä odotti mökki joka oltiin vuokrattu yhdeltä tutulta. Jännitti ihan pirusti, miltä mökki näyttää ja miten lomareissu tulee sujumaan. Kun päästiin perille, meidän tuuri taas nähtiin.. Astuttiin mökkiin sisälle ja sit heti alkoi kunnon myrsky. Ukkonen pauhasi ja tuuli oli kauhee. Mepä ei siitä masennuttu todellakaan ja lähettiin siitä sit kauppaan ostelee kaikkea kivvaa!
Mökki näytti tosi kivalta, ja mikä parasta niin aivan ihana järvi maisema!! Semmosella mökillä en olekaa ollu ennen, missä on järvi ihan eessä ja muutenkin niin hienoa kaikki. Siitä sit alkoi kotiutuminen, paikkojen tutkiminen ja vaan oleilu. Päivät oli tosi hauskoja, ja upeita hetkiä koettiin. Jotenkin tuntui tosi hyvältä olla koolla koko perhe, ja sit varsinkin kun siskopuoli saapui mökille kans muutamaks päiväks! Oli tosi kiva fiilis. :)
Kuvia tuli otettua melkein jokaisesta hetkestä, kai me haluttiin ikuistaa monet monet hetket. Ja upeita kuvia tulikin! Kohta niitä näkyville.
Melkein koko reissun ajan oli tosi surkeeta ilmaa, satoi useina päivinä, ukkonen pauhas.. Ja sit jos oli aurinkoista niin paarmat yritti tappaa mua. Hyttyset tuli kans tosi tutuiks reissun aikana. ;) Meiän perheen piti olla mökillä kaks viikkoa, mut päätettiin lähteä eilen ajamaan kotia kohti, eli muutamaa päivää aikaisemmin lähtö espooseeen.
Kaikki ei kuitenkaan ollut vain ihanaa mökillä, ristiriitoja tuli, mut niistä päästiin yli. Mulle vaikein juttu oli se, että mun pienen koiranpennun (5kk vanha, nimi Hope) häntä jäi oven väliin muutama pv sitten. Hännästä lähti luunpala irti hännän päästä, ja n. 15cm pitkä hermo repesi pois hännän sisältä. Veren tulo oli iha hirveetä, ja muutenkin Hopen kivuliaisuus pisti mua ihan paskaks. Tuomio tuli nyt lääkäriltä, ja näillä näkymin Hopelta joudutaan amputoimaan ainakin pieni osa hännästä, mutta myöskin riski että tuosta neidistä tulee töpöhäntäinen. Kurja fiilis ollut asiasta, mut onneksi ei sattunut pahemmin! Kun koira kuitenkin pärjää ilman häntääkin. :)
Muistelen kyllä aina kaikesta huolimatta ilolla tuota reissua, kaikki riidat lähensivät meitä taas, koirilla oli mukavaa ja kaikkea uuttakin tuli kokeiltua! Mönkijä oli ihan liian jännä mulle, mutta kokeilin ajamista silti! Hui hui. Muut saivat ainakin kivat naurut, kun olin ihan paskat housussa kaasua painamassa. :D
Ihania, ainutlaatuisia ja kauniita hetkiä on nyt koettu. Ja ne eivät koskaan katoa sydämestäni. Yksi parhaimmista ja kauneimmista hetkistä oli, kun näin taivaalla perhosen muotoisen pilven, kultareunuksilla. Aurinko teki upeat "reunukset" pilvien ympärille. Perhosella on mulle todella suuri merkitys. Mun ystäväni menehtyi jonkun aikaa sitten autoonnettomuudessa, hän oli mulle todella rakas, ja ajattelen murustani että hän on perhonen. Taivaan ja maailman kaunein perhonen. Haluan uskoa, että ystäväni näyttäytyi mulle taivaalla.. En tiedä mitä kertoakseen, mutta itse uskon että hänellä on nyt kaikki hyvin. Liian paljon jäi kesken, liian paljon jäi sanomatta. Mutta muistot ovat kultaa, ja saavat hymyilemään.
Haluan ihan hirmusti kiittää mun perhettä upeasta reissusta, ja siitä että satiin Hopen kanssa tulla mukaan! Tätä kesää ei unohdeta, ja toi möksä säilyy mielessä piiiitkään.
Hyvää ruokaa on syöty, mässäilty ehkä himan liikaakin. Naurettu kun hullut. Pilkattu toisiamme. Riidelty. Nautittu siideriä usein. Hymyilty. Revitelty. Uikkarit päällä polskiminen, ja paarmojen pakoilu samalla. Ja mikä kaikkein parasta, vaan oleiltu, nautittu ihanasta mökistä ja toistemme seurasta!! Hyvillä mielin, joskin hieman haikein mielin jätettiin taaksemme mökki, joka antoi meille upeita muistoja. :) Onneks on kuvia paljonpaljon ja mielessä muistot hetkistä joita koettiin.
Nyt kuvia, ja heippodei kaikille, kiva jos jaksoitte lukea. :)
- HANNA -
